Odottelua

Osa puutarhavillitystä on odottaminen. Odottaminen että kukat aukeavat nupuistaan. Odotuttamisen mestareita ovat mm. varjoliljat ja pionit. Ne näyttävät siltä, että ovat aukeamaisillaan, ja sitä kestää....ja kestää...ja kestää....ja tuntuu että sitä kestää ikuisuuden :D  Silti jaksan uskollisesti kiertää puutarhaani ja odottaa. Kaksi aurinkoista päivää....kolme aurinkoista päivää...koska se tapahtuu?

Odotellessa ihailen iiriksiä, jotka ymmärtävät onneksi aueta nopeammin. Toisaalta....niitä ei ehkä ihan samalla tavalla arvosta. Vaikka ovathan ne kauniita! Todella!

Kevät on löytöjen aikaa

Keväällä ja alkukesästä en kyllästy lainkaan puutarhan kiertämiseen. Kuljeskelen, nypin rikkaruohona sieltä täältä, ihmettelen, otan valokuvia, ja rakastun kerta toisensa jälkeen. Leppäkerttuihin, lehtien väreihin, kukkasiin, onnistuneisiin asetelmiin, kasvuun....ihan kaikkeen! Mun mieheni on ihmetellyt aina miksi mä teen puutarhakierroksia, mutta tänä keväänä hän rappusilla istuskellessaan sai ahaa-elämyksen. "Nyt ymmärrän, sä ihmettelet miten kaikki kasvaa." Niin. Niin mä teen. Ja luulen että se on tän kaiken koukuttavuus. Vähän niinkuin mun poika pelaa x-boxilla pelejä, ja saa palkintoja, ja koukuttuu, niin samalla tavalla tää on mulle mun ikioma puutarha-peli. Palkintona on elämän riemu, kasvun ilo, kauneus.

Tämä Iiris löytyi ojasta :D Nostin sen kukkapenkkiin ja jään ihmettelemään minkä värinen siitä tulee.

Inkaliljani

Kaivoin inkaliljani alkukesästä kukkapenkkiin. Se on pärjännyt siellä hienosti, mutta sain tänään idean ottaa se jo vähän aiemmin "talviteloille", eli ruukkuun. Ja voihan että se oli kaunis. Se oli niin kaunis, että harmittaa etten alun perinkään laittanut sitä vain ruukkuun ja rappuselle! Noh, luulen, että se on pärjännyt hyvin kukkapenkissä siksi, että siihen paistaa aurinko paremmin kuin meidän terassin rappuselle, joten se ei näyttäisi näin kauniilta jos olisi ollut tässä koko kesän. Mutta nautin siitä nyt näin vielä hetken ennen syksyä. :)

Uuden kukkapenkin rakentamista pala (ja tarjous) kerrallaan

Tänään listalla on uuden kukkapenkin "askelmat", eli laitan sinne muutamia kohtia, joita pitkin voi kävellä ja kitkeä astumatta kukkien päälle. Pihalle oli jäänyt kasa tiiliä, ja ne pääsivät nyt käyttöön.

Kukkapenkin reunaan hain (kun halvalla sain) rantakiveä, joka maksoi 5e/25kg. Hulluus sokaisi minut kun näin tarjouksen, ja auton pakoputki viilteli asfalttia kotimatkalla kun takakonttiin oli haalittu koko copacabanan ranta säkeissä. Arvaatte varmaan, että mieheni hihkui riemusta!

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla on käytävä joka aamu ennen lounasta, samalla kun työntelen vauvaa uneen vaunuissaan.
Tässä tämän päivän kuulumisia kuvina kasvimaalta.

Rohtosuopayrtti

Joskus ihminen erehtyy, eikä se haittaa... Annoin kerran yhdelle facebook -ryhmän puutarhaharrastajalle pihastani rehottavaa syysleimua. Minulle oli vain sanottu, että se on syysleimua, enkä ollut sitä sen enempää pohtinut koskaan. Ihmettelin kuitenkin, kun kaupasta ostamani syysleimut kuolivat kylmän talven takia, ja tämä vanha leimu tuntui vaan riehaantuneen entisestään. Sitten muistelin sen väriä...sehän oli melko hempeä...eihän leimut ole hempeitä? Mikä se on?
Sitten tajusin - rohtosuopayrtti! Voi sitä häpeää kun muistin antaneeni sitä syysleimuna... Lähetin viestin, jossa pyysin kovasti anteeksi. Onneksi "lahjan" saanut harrastaja ei ollut edes pahoillaan, vaan rennoin mielin ja iloinen siitä, että kasvi oli juurtunut hyvin.

Oikeastaan pidän siitä silti. Jos se leviäisi keskemmälle uutta kukkapenkkiäni, en olisi pahoillani. Ehkä lopulta repisin tämän reunassa rehottavan vanhan osan pois, ja koittaisin siihen jotain muuta.

Perhospuutarhani osa 1.

Haluan, että puutarhani on täynnä perhosia. Siksi olen istuttanut sinne paljon kasveja, joista perhoset pitävät. Sen lisäksi olen jättänyt useita luonnostaan siellä kasvavia lajeja olemaan, huomattuani niiden olevan perhosten suosiossa. Esimerkiksi vanha malva, ja vanhan aidan laidalla kasvavat ohdakkeet tuntuvat olevan erityisesti perhosten mieleen <3